IOF

Mikä on IOF:

IOF on lyhenne sanoista Tax for Financial Transactions, joka veloitetaan yksityisiltä ja oikeushenkilöiltä, ​​jotka suorittavat luotto-, vaihto-, vakuutus- tai arvopaperikauppoja

IOF on säädetty liittovaltion perustuslain 153 ja V artiklassa:

153. artikla Unionin tehtävänä on aloittaa verot:

[...]

V - luotto-, vaihto- ja vakuutustoiminta tai arvopaperit tai arvopaperit;

Veronimikkeistö perustuu liittovaltion perustuslain 153 artiklan V kohdassa kuvattujen toimien puhtaasti taloudelliseen luonteeseen. Siksi kaikki toimet, jotka kuuluvat näiden toimintojen piiriin, ovat IOF: n kokoelman alaisia.

IOF: n ominaisuudet

Rahoitustapahtuman vero on:

Liittovaltio : koska unioni on sen perustanut, riippumatta siitä, mikä liittovaltion yhteisö kerää veron.

Yksityinen : koska liittovaltion perustuslaki ei salli unionin siirtää toimielintä.

Extrafiscal : Toisin kuin veroverot (joiden ainoana tarkoituksena on kerätä julkisia rahoja), IOF: llä on verotuksellinen tarkoitus markkinoiden sääntelyssä, joka keskittyy liikkeeseen ja tuotantoon.

Ei sitoumuksia : koska synnyttävä tapahtuma (tilanne, jossa verovelvollisuus luodaan) on riippumaton valtion toiminnasta. IOF: n maksamisvelvollisuus on aina veronmaksajien toimintaa.

Riippumaton keräys : valtio voi vapaasti käyttää IOF: n keräämää määrää talousarviossa mainittuihin menoihin.

Epäsuora : Taloudellinen taakka (maksuvelvollisuus) voidaan siirtää toiselle henkilölle.

Real : ei ota huomioon veronmaksajan henkilökohtaisia ​​ominaisuuksia. Kyse on asioista, ei ihmisistä.

Mikä on IOF: n verotettava tapahtuma?

Kansallisen verolain 113 §: n 1 momentin mukaan verovelvollisuutta synnyttävä tapahtuma on lain edellyttämä ja tarpeellinen ja riittävä tilanne. On tärkeää kiinnittää huomiota kaikkiin laissa säädettyihin termeihin, koska useimmat vero-oikeudenkäynnit keskustelevat verotettavan tapahtuman esiintymisestä.

IOF: n tapauksessa tosiseikat esitetään yksityiskohtaisesti kansallisen verolain 63 §: ssä, jossa säädetään seuraavaa:

63. artikla Luotto-, valuutta- ja vakuutustoiminnan liittovaltion verot ja arvopapereihin liittyvät toimet ovat seuraavat:

I - luottooperaatioiden osalta niiden suorittaminen velvoitteen kohteena olevan määrän tai arvon täydellisellä tai osittaisella luovutuksella tai sen toimittamisella asianomaisen osapuolen saataville;

II - valuuttaoperaatioiden osalta niiden toteuttaminen toimittamalla kansallista tai ulkomaista valuuttaa tai sitä edustavaa asiakirjaa, tai niiden saattamista asianomaisen osapuolen käyttöön määrästä, joka vastaa viimeksi mainitun toimittamaa tai asettamaa valuuttaa;

III - vakuutustoiminnan osalta niiden toteuttaminen myöntämällä politiikka tai vastaava asiakirja tai saamalla palkkio sovellettavan lain muodossa;

IV - arvopaperikauppojen, niiden liikkeeseenlaskun, siirron, maksamisen tai lunastuksen osalta sovellettavan lain mukaisesti.

Mikäli säästötililtä perutaan, liittovaltion korkein oikeus on jo todennut, että se ei ole verrattavissa luottooperaatioon, joten IOF-veroa ei ole. Yhteenveto on esitetty tiivistelmässä 664.

Mikä on IOF-laskentaperuste?

Laskentaperuste on määrä, jolle maksetaan korko (prosenttiosuus tai kiinteä summa, joka määrittää maksettavan määrän). Vaikka laskentaperusteet on säädetty laissa, hinnat ovat vaihtelevat.

IOF-laskentaperusteet on selostettu verolain 64 §: ssä:

64 artikla. Veron laskentaperuste on:

I - luottooperaatioiden osalta velvoitteen määrä, joka sisältää pääoman ja korot;

II - valuuttatapahtumien osalta vastaava määrä kansallisena valuuttana, vastaanotettu, toimitettu tai saatavilla;

III - vakuutustoiminnan osalta palkkion määrä;

IV - arvopapereihin liittyvät toiminnot :

a) liikkeeseenlaskussa nimellisarvo plus liikearvo, jos sellainen on;

b) lähetyksessä laissa määritelty hinta tai nimellisarvo tai pörssinoteerauksen arvo;

c) maksussa tai lunastuksessa hinta.

Mikä on IOF: n sääntelytehtävä?

Koska kyseessä on verotuksellinen vero, IOF: llä on suurempi rooli kuin yksinkertainen tulojen keruu. Sen kautta hallitus säätelee markkinoita, valvoo luoton tarjontaa ja kysyntää maassa.

Markkinoiden säätely IOF: n kautta tapahtuu korkojen kasvun ja vähentämisen avulla johtoryhmän asetusten avulla. Tämä lisäys muodostuu poikkeuksesta laillisuusperiaatteeseen, jonka mukaan veron määräämistä tai korottamista koskevan lain olemassaolo on pakollista.

IOF ei myöskään noudata anteriorisuuden ja 90-luvun periaatteita. Ensimmäinen koskee verojen kieltämistä samana varainhoitovuonna, jona se on perustettu tai korotettu (liittovaltion perustuslain 150, III, b artikla). Toinen on veronkannon kielto 90 päivän kuluessa sen perustamisesta tai muuttamisesta (liittovaltion perustuslain 195 §: n 6 momentti).

Anterioriteetin ja yhdeksästoista vuosisadan periaatteet muodostavat suuremman periaatteen, jota kutsutaan yllätyksen periaatteeksi. Hänen mukaansa lainsäätäjä pyrki suojelemaan veronmaksajaa odottamattomilta maksuilta ja samalla varmistamaan kohtuullisen aikaa valmistautua kunnianosoituksen maksamiseen.

IOF: n sääntelytehtävä on päällekkäinen laillisuuden ja yllätyksen periaatteiden kanssa, koska markkinoiden hallitsemiseksi hallituksen on oltava täysin vapaa muuttamaan verokantoja.