ultraäänitutkimus

Mikä on ultraääni:

Ultrasonografia on diagnostinen kuvantamistekniikka, joka käyttää ultraääniaaltoheijastusten tuottamia kaikuja, kun ne kulkevat tutkittujen elinten kudosten läpi.

Ultraäänilaite lukee nämä kaiut ja tuottaa kuvan monitorissa reaaliajassa.

Se on yksi radiologian tärkeimmistä diagnostisista menetelmistä ja se koostuu kuvien muodostumisesta äänen fysikaalisten ominaisuuksien kautta, jolloin lääkäri voi visualisoida ja tutkia sisäisiä anatomisia rakenteita.

Ultrasonografia ei käytä minkäänlaista säteilyä eikä sillä ole sivuvaikutuksia.

Ultraääni on määritelty ääneksi, jonka mekaaniset aallot ovat yli 20 000 Hz: n taajuuksilla eli ihmiselle kuulumattomia. Ultraääni käyttää 2–18 MHz: n taajuuksia.

Ultraääniaallot muodostuvat muuntimen sisällä olevista pietsosähköisistä kiteistä , jotka kykenevät sopimaan ja laajentumaan sähköisen ärsykkeen saamisen jälkeen ja aiheuttavat aallot.

Anturi on osa ultraääniyksikköä, joka joutuu kosketuksiin potilaan kanssa ja joka kykenee muuntamaan sähköenergiaa mekaaniseksi.

Tavanomainen ultraäänitutkimus on kaksiulotteinen ja edustaa organismin leikattua pintaa edestäpäin, tasossa, joka on määritetty anturin sijainnin ja kaltevuuden mukaan.

Doppler Ultrasonografia

Väri-Doppler-ultraäänitutkimus sallii yksityiskohtaisen ja ei-invasiivisen tutkimuksen kehon hemodynamiikasta, jossa virtauksen suunta koodataan sinisen ja punaisen värin avulla, jolloin voidaan tunnistaa veren virtaus ja suunta.

Liikkuvien hiukkasten kuvat saadaan ultraäänipulssien emissiolla, joiden kaikuista muunnetaan väreiksi, jotka riippuvat heijastetun taajuuden (Doppler-efektin) kasvusta tai vähenemisestä käännetyn vuon suunnasta.